Barcelona ja Figueras
Neljän päivän Pariisissa oleilun jälkeen hyppäsin junaan ja suuntasin matkani kohti Espanjaa. Helteisen Espanjan lisäksi minua kutsui mm. Antoni Gaudin arkkitehtuuri ja Salvador Dalin kotikaupunki ja museo.
Las Ramblas
Barcelonan ydinkeskustaa halkoo kävelykatu Las Ramblas. Alkujaan kadun paikalla kulki joen uoma, jonka rannalla sijaitseva muuri reunusti keskiaikaista Barcelonaa. 1400-luvulla Barcelona oli jo laajentunut tuon rajan yli. 1700-luvun lopulla muurin paikalle alettiin rakentaa keskeistä kävelykatua. 1856 loputkin muurin osat purettiin ja Las Ramblas sai nykyisen muotonsa. Kadun merenpuoleisessa päässä on Colubmuksen monumentti, joka kertoo Espanjan imperiumin ajoista.
Gaudi
Kuparisepän poika Antoni Gaudi (1852 - 1926) opiskeli arkkitehtuuria Escola Superior d'Arquitecturassa Barcelonassa. Opinnoissaan hän ei ollut koskaan huippulahjakas, mutta osoittautui sellaiseksi myöhemmässä elämässään. Ensimmäisen tärkeän työnsä, Casa Vincens´n hän suunnitteli gotiikan tyyliä elvyttäen.
Uransa aikana Gaudi kehitti hienovaraisen, kiemurtelevan, lähes surrealistisen tyylin, jonka johdosta hänestä tuli Espanjan art nouveau -liikkeen johtohahmo. Hänen tyylinsä yhdisteli toisiinsa yllättäviä materiaaleja ja muutteli totuttua visuaalista järjestelmää. Tämä Gaudin vääristynyt gotiikan arkkitehtuurin muoto herätti avant-gardistitaiteilijoiden mielenkiinnon. Vaikka hänet kategorioidaankin art nouveauhun, Gaudi kehitti täysin omaleimaisen arkkitehtuurin tyylinsä, jossa yhdistyivät mm. parabolinen kaari ja luonnon orgaaniset muodot. Suunnitellessaan rakennuksia hän tutki painovoimaa ja siihen liittyvää ketjuviivaperiaatetta (riippuvan nuoran muodostama kaari ylösalaisin käännettynä). Catalonialaisen perinteen mukaan hän myös usein koristeli pintoja mosaiikkimaisesti rikkinäisillä laatoilla.
Gaudin tärkeimpiä töitä ovat Casa Vicens, Palau Gûell, Colegio de las Teresianas, Colònia Güell-kirkon krypta, Casa Calvet, Casa Batlló, Casa Milà, Park Güell ja Sagrada Família. Useimmat näistä töistä sijaitsevat Barcelonan Eixample-alueella.
Gaudi kuoli työnsä uuvuttamana ja köyhänä jäätyään raitiovaunun alle. Hänet haudattiin yhäkin rakenteilla olevan Sagrada Familia-kirkon sisälle.
Casa Batlló
Casa Batlló (1905-1907) sijaitsee Barcelonan Eixample-alueella. Rakennuksen nimi tulee sen tilaajasta Josep Batllósta, joka asutti kahta talon alinta kerrosta. Talon paikallinen nimi on Casa dels Ossos (luiden talo). Tämä johtuu talon julkisivusta, jossa tukipylväät muistuttavat luita ja parvekkeet pääkalloja.
Rakennuksen värit ja muodot ovat saaneet inspiraationsa merestä mm. korallien värityksestä. Fasadi onkin koristeltu rikotuista keramiikkalaatoista tehdystä värikkäästä mosaiikista. Katto on kaareva ja muistuttaa lohikäärmeen selkää. Tornia pidetään yleisen teorian mukaan Pyhän Yrjon miekkana, joka on isketty lohikäärmeen selkään. Talon ikkunat pienenevät ylöspäin mentäessä. Näin eri kerroksiin tulee tasapuolinen määrä valoa.
Helmikuussa 2006 kävin Barcelonassa uudemman kerran. Tällä kertaa vierailimme myös talon sisällä sekä katolla. Gaudin arkkitehtuurin elävät muodot jatkuivat sisällä elävinä, suoraa viivaa välttävinä kauniina muotoina. Ulkoseinän arkkitehtooninen järjestelmä vallitsi myös kapealla, katetulla sisäpihalla, jonka seinämien sininen mosaiikki sai sen muistuttamaan meren alaista maailmaa.
Casa Milá
Casa Milà (1905 - 1907) tunnetaan myös nimellä La Pedrera, joka on kataloniaa ja tarkoittaa "louhosta". Talo sijaitsee lähes vastapäätä Casa Batlloa, mutta on ulkoasultaan kuitenkin selkeästi erilainen.
Tästäkään rakennuksesta ei juuri suoria linjoja löydy. Casa Milà muistuttaakin enemmän veistosta kuin perinteistä taloa. Vaikuttavimpana osana pidetään rakennuksen kattoa, joka muistuttaa surrealismissaan kuun pintaa. Itse en interrailin yhteydessä valitettavasti kummankaan talon sisälle enkä katolle raskinut mennä korkeista pääsymaksuista johtuen.
Aikanaan paikalliset pitivät Casa Milàa rumana ja antoivat sille lempinimen "louhos". Nykyään talo on kuitenkin yksi kaupungin merkittävimpiä rakennuksia ja kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon Gaudin suunnittelemien Güell-puiston ja Güell-palatsin ohella.
Sagrada Familia
Hämmästyttävin kaikista Gaudin arkkitehtuurisista saavutuksista on varmasti valtava roomalaiskatolinen basilika La Sagrada Familia (1882 - ).
Kirkon alkuperäinen arkkitehti Francesc del Villar riitaantui rahoittajan kanssa ja Gaudi siirtyi projektin johtoon vuonna 1884 ja työskenteli kirkon parissa yli 40 vuotta elämänsä loppuun asti. Hänen suunnitelmansa korvasivat del Villarin uusgoottilaiset piirustukset lähes täysin. Kirkon piti Gaudin alkuperäisten suunnitelmien mukaan valmistua muutamassa sadassa vuodessa. Rakennustekniikoiden kehityksen myötä nykyinen arvio valmistumisvuodesta vaihtelee eri lähteiden mukaan 2020-luvusta 2080-luvulle. Gaudin kuollessa 1926 kirkosta oli valmiina itäinen fasadi, torni, apsis ja krypta. Itäinen Syntymän fasadi on koristeltu barokin tyyliin eläin- ja kasviaihein.
Gaudi muutti suunnitelmia jatkuvasti myös rakennusprosessin aikana. Suurin osa rakennuksen piirustuksista ja malleista tuhoutui sisällissodassa 1936. Rakentaminen kuitenkin jatkuu useiden arkkitehtien toimesta mm. jäljelle jääneiden mallien perusteella. Viimeisimpien Gaudin suunnitelmien mukaan 13 000 henkilöä vetävästä kirkosta tulee 95 metriä pitkä ja 60 metriä korkea. Korkeimmalle 18:sta tornista kohoaa 170 metrinen Kristusta symboloiva torni. Kunkin kolmen fasadin neljä tornia (90-120 m) edustavat kahtatoista apostolia. Neljä torneista edustaa evankelistoja. Viimeisimpänä rakennetaan Neitsyt Marian torni apsiksen päälle.
Gaudin kuoleman jälkeen rakentaminen oli lähes pysähdyksissä sisällissodan ja rahoituksen puutteen vuoksi aina 1950-luvulle asti. Tällä hetkellä kaksi fasadia ja neljä tornia on valmiina. Keskilaiva katettiin vuonna 2000. Tällä hetkellä rakentaminen keskittyy pääasiassa keskilaivaan ja eteläiseen Ylistyksen fasadiin, joka kuvastaa ihmisten elämää ja kuolemaa. Läntisen Kärsimyksen fasadin rakentaminen aloitettiin 1954 ja ristiinnaulittua esittävät veistokset lisättiin siihen 1987. Abstraktit veistokset nostattivat kovaa kritiikkiä Gaudin tyylistä poikkeavuutta kohtaan. Samankaltaista kritiikkiä on esitetty kirkon rakentamisessa käytettyjä uusia menetelmiä ja materiaaleja kohtaan.
Valmistuttuaan La Sagrada Familia on maailman suurin basilika ja korkein kirkko. Sen näyttävin osa ovat tällä hetkellä neljä termiittikekoa muistuttavaa tornia, joiden huippuja koristavat geometriset kubismiin viittaavat muodot.
Jo nyt kirkko oli ehdottomasti käymisen arvoinen kohde. Lipputulot menevät kirkon rakentamiskustannuksiin, jotka katetaan muutoin lähinnä lahjoituksin. Paikan päällä oli nähtävissä mm. itse käynnissä oleva rakentamisprosessi sekä rakentamiseen liittyvä museo.
Park Güell
Sagrada Familian jälkeen suuntasin kohti torneistakin näkynyttä kukkulaa, jolla sijaitsee hämmästyttävän sadunomainen Güell-puisto. Tässä Unescon maailmanperintökohteessa on myös Gaudin kotimuseo, johon pääsi kätevästi samaisella kirkon sisäänpääsylipulla.
Alun perin Eusebi Guëllin puistosta piti tulla englantilaistyylinen puutarhamainen asutusalue, jossa olisi 60 asuntoa ja useita julkisia rakennuksia. Vuonna 1900 Güell palkkasi kehitystyöhön ystävänsä Gaudin. Pääasiassa arkkitehti Josep M. Jujol ja tämän oppilaan Francesc Berenguer avustuksella Gaudi työskenteli puiston parissa aina vuoteen 1914 asti. Tuolloin kävi kuitenkin selväksi, että projekti oli epäonnistunut. Ainoatakaan taloa ei saatu myytyä. Vuonna 1922 kaupunki avasi alueen julkiseksi puistoksi.
Suunnitelluista taloista vain kaksi asuintaloa ja paviljongit vierailijoille ja puiston hoitajille valmistuivat. Paviljonkien kaarevat katot on päällystetty värillisin laatoin. Puiston sisäänkäynnin portaikko on myös Gaudin suunnittelema. Sen mosaiikein koristettu lohikäärmelisko on puiston tunnetuin symboli. Portaat johtavat ylös Gran Placa Circular -aukiolle, joka oli alkujaan suunniteltu asukkaiden toripaikaksi. Aukiota ympäröi maailman suurin yhtenäinen penkki. Värikkään keraamisen puistoa kiemurrellen ympäröivän penkin suunnitteli Jujol. Näkymä aukiolta on upea aina välimerelle asti. Vielä parempi näköala oli kuitenkin puiston ulkopuolella kukkulan huipulla sijaitsevalla tasanteella. En kuitenkaan suosittele oikaisemaan sinne pieniä metsäpolkuja, koska oma sandaalijalkainen oikaisuyritykseni tyssäsi polunvarrella kohtaamaani rottaan ja käärmeeseen. Gran Placa Circular -aukiota kannattelee 86 suurta pylvästä muodostaen aukion alle tilan nimeltä Sala Hipòstila.
Vuosina 1906-1926 Gaudi asui toisessa valmistuneista taloista, jonka suunnitteli Berenguer. Tuossa Gaudin kotimuseossa on esillä mm. Gaudin suunnittelemia huonekaluja ja piirustuksia. Puistossa on myös paljon kiemurtelevia teitä ja polkuja, joita kannattelee mielikuvituksellisia puumaisia kivipylväitä.
Figueras
Seuraava matkakohteeni oli pieni Katalonialainen kaupunki Figueras. Se oli myös yksi taiteellisen pyhiinvaellukseni kohteista. Kaupungissa sijaitsee nimittäin myös surrealisti Salvador Dalin museo ja hauta.
Dali-museo
Punaisen teatterimuseon tunnistaa Dalin museoksi jo kaukaa. Surrealistisen rakennuksen katolla on rivi valtavia munia ja sen edustalla on rivi sypressejä, jotka esiintyvät usein Dalin teoksissa. Taiteilijan itsensä suunnittelemaa museota voikin sanoa maailman suurimmaksi surrealistiseksi esineeksi. Museo rakennettiin 1974 vanhaan teatterirakennukseen, johon Dali oli aiemmin suunnitellut mm. näyttämölavasteita.
Museossa on laaja kokoelma taiteilijan merkittävimpiä töitä koko hänen taiteilijauraltaan. Perinteisten maalausten lisäksi museossa on esillä mm. Dalin kolmiulotteisia maalauksia ja jalokiviä. Mielenkiintoinen on myös Mae West -huone, johon on rakennettu konkreettinen versio tuosta Dalin surrealistisesta maalauksesta. Näyttämölattiassa on myös taiteilijan muistolaatta. Sen alla olevassa korugalleriassa on myös itse taiteilijan hauta.
Museossa on esillä myös jonkin verran muiden Dalin ihailemien taiteilijoiden töitä. Joukossa ovat mm. El Greco, Marià Fortuny, Modest Urgell, Ernest Meissonier, Marcel Duchamp, Wolf Vostell, Antoni Pitxot and Evarist Vallès.
Museo oli ehdottomasti käymisen arvoinen, joskin ehkä hieman epäkäytännöllinen taulujen näyttelemiseen. Myös itse Figueras on tunnelmallinen ja viihtyisä pikkukapunki, jossa on mukava hengähtää suurkaupunkien kiertämisen välissä.
« Pariisi
