Pariisi
Kauan odottamani Pariisi, tuo taiteen ja kulttuurin kehto, avautui edessäni astuessani ulos luotijunasta Gare du Nordin asemalle.
Gare du Nord
Gare du Nord eli pohjoinen rautatieasema on 1866 valmistunut uusklassinen rakennus, jonka suunnitteli saksalaissyntyinen Jacques Ignace Hittorff (ks. Concorde-aukio). Aseman arkkitehtuurissa yhdistyy uusklassinen ja uuskorinttilainen tyyli 1800-luvun uuden tyyppisiin metallirakenteisiin. Uuskorinttilaista tyyliä edustavat julkisivun yhdeksää Euroopan tärkeää kaupunkia symboloivat patsasaat.
Seine
Pariisia halkovan Seinejoen sillat ovat nekin osa upeaa arkkitehtuuria. Pont Neuf eli "Uusi silta" on Pariisin vanhin silta. Se rakennettiin vuonna 1607 kuningas Henry IV:n toimesta. Kuninkaan kunniaksi kaksiosaisen sillan puoliväliin Vert-Galant-aukiolle pystytettiin pronssipatsas, joka kaadettiin ja sulatettiin vallankumouksen aikana, mutta täydellinen kopio siitä pystytettiin samalle paikalle 1818.
Jean Baptiste Androuet du Cerceaun suunnittelema Pont Neuf oli aikanaan moderni silta, jossa uutta oli mm. se, ettei sillalle rakennettu taloja. Uutta olivat myös sillalle rakennetut jalkakäytävät levennyksineen, joiden ansiosta sillasta tuli Pariisilaisten tapaamispaikka.
Toinen tunnettu ja ehkä kaunein Seinen silloista on Pont Alexandre III, joka avattiin vuoden 1900 maailman näyttelyn yhteydessä. Silta on koristeltu valaisinpylväin sekä kerubi- ja nymfiaiheisin veistoksin. Sillan molemmissa päissä on suuret kullatut patsaat 17 metriä korkeiden graniittipilareiden päällä. Jokainen sillan ornamentti on eri taiteilijan suunnittelema. Sillasta suunniteltiin vain kuusi metriä korkea, että näkymä des Invalides- Hotellille ja Champs-Elyséelle säilyisi.
Sacré Coeur
Sacré Coeur-basilika sijaitsee Montmartre-kukkulan laella. Itse en ikävä kyllä ehtinyt basilikaan tutustumaan, vaikka se katseli aamuisin vastaa hotellini ikkunasta yli pariisilaiskattojen. Basilika rakennettiin vuonna 1873 moraalisesti tuomitsemaan Pariisin syntejä, joiden ajateltiin olevan syynä Preussille 1870 kärsittyyn sotatappioon. Tavoitteena oli rakentaa näyttävä kristillistä traditiota noudattava basilika. Paul Abadie suunnitteli basilikasta roomalais-bysanttilaistyylisen, ja se poikkeaakin arkkitehtuuriltaan muista ajan Ranskalaisista rakennuksista, jotka rakennettiin romaaniseen tyyliin.
Latinalaiskortteli
Pariisin vanhin alue, Latinalaiskortteli, on Luxemburgin puutarhan ja Saint-Germain-des-Prés'n välissä sijaitseva perinteinen opiskelijakortteli. Nykyään siellä ei juurikaan opiskelijoita asu, mutta esimerkiksi Albert Edelfeltin ensimmäinen ateljeeasunto sijaitsi siellä osoitteessa 24, rue Bonaparte. Nimensä latinalaiskortteli on saanut siellä sijaitsevan vuonna 1231 perustetun yliopisto Sorbonnen opetuskielestä latinasta.
Notre Dame
Gotiikan mestarillinen taidonnäyte Notre Damen katedraali sijaitsee pienellä Seinen saarella aivan kaupungin sydämessä. Jo ennen Notre Damea samalla paikalla olivat sijainneet kelttien pyhä maa, roomalaisten temppeli Jupiterille, kristillinen basilika (500 l.) ja romaaninen kirkko.
1163 aloitetun ja 1330 valmistuneen Notre Damen piti kuvastaa Pariisin statusta Ranskan pääkaupunkina. Se oli ensimmäinen monumentaaliseen kokoon rakennettu katedraali ja toimi mallina tuleville katedraaleille.
Notre Dame on 130 metriä pitkä ja tornien kohdalta 69 metriä korkea. Alkuperäisessä suunnitelmassa torneihin kuului myös terävät huiput, joita ei kuitenkaan koskaan rakennettu. 90 metriä korkea terävä "torni" (spire) lisättiin rakennukseen 1800-luvulla. Rakennuksessa on useita ruusuikkunoita, joista suurin 1200-luvun pohjoinen ikkuna on 21 metriä korkea ja jo itsessään mestariteos. Länsifasadissa on kolme leveää portaalia sekä kuninkaiden parveke (Gallery of Kings), jossa on 28:n Israelin kuninkaan patsaat. Fasadista on nähtävissä koko geometrinen järjestelmä, johon rakennus perustuu. Kyseessä on Saint-Etiennen ja Saint-Denis´n kirkkojen romaanisten fasadien rationalisoitu muoto. Jo Saint-Denis´n kirkossa oli ruusuikkuna, jossa figuratiiviset lasimaalaukset saivat ensimmäisen kerran merkityksen. Myöhemmistä katedraaleista poiketen Notre Damen geometriassa on selkeästi nähtävissä romaanista horisontaalisuutta.
Mielenkiintoisia hahmoja ovat seinistä kurkottavat pitkäkaulaiset gargoyle-veistokset. Nykyään sanalla tarkoitetaan groteskeja kaiverruksia keskiaikaisissa rakennuksissa. Käytännöllisessä mielessä ne ovat kuitenkin olleet alun perin kivisiä kaiverruksia, joiden tehtävänä on ollut ohjata vesi pois rakennusten katolta.
Hôtel de Ville
Vaikka upea Hôtel de Ville, Pariisin kaupungin talo on rakennettu 1800-luvun loppupuolella, kertoo se silti vanhemmasta arkkitehtuurista. Rakennus rakennettiin nimittäin alun perin 1553-1628 renesanssityyliin. 1771 Hôtel de Ville poltettiin ja päätettiin sen jälkeen rakentaa uudelleen alkuperäiseen tyyliinsä. Rakentaminen alkoi vuonna 1873 ja valmistui yhdeksän vuotta myöhemmin.
Rakennusta koristavat 108 kuuluisaa pariisilaista esittävää patsasta ja 30 Ranskan kaupunkeja edustavaa patsasta. Rakennuksen edessä oleva aukio tunnettiin ennen Pariisin tärkeimpänä mestauspaikkana, jossa viimeinen mestaus tapahtui vuonna 1830.
Louvre
Seinen rannalla sijaitseva Louvre oli ehkä kaikkein innokkaimmin odottamani kohde koko matkalla. Tämä yksi kaikkein suurimmista ja suosituimmista museoista koko maailmassa oli alkujaan kuninkaallinen palatsi, joka avattiin yleiseksi museoksi vuonna 1793 Ranskan vallankumouksen aikaan
Alkuperäinen samalla paikalla sijainnut kuninkaallinen Louvren linna rakennettiin 1190 Philippe II:n toimesta puolustamaan Pariisia viikingeiltä. 1300-luvulla Charles V muutti linnan palatsiksi, joka kuitenkin purettiin Francois I:n ja Henri II:n toimesta oikean palatsin tieltä. Alkuperäisen linnan tornin perusta on nyt Salle des Cariatides´n (läntisessä siivessä) alla.
Nykyisen Louvren rakentaminen aloitettiin vuonna 1546, jolloin arkkitehti Pierre Lescot toi Pariisiin uuden renessanssinmukaisen tyylin. Hänen suunnittelemansa uusi siipi oli ensimmäinen laatuaan kuninkaallisissa palatseissa.
Kuningas Henri IV rakennutti Grande Galerien (suuri galleria, galleria=käytävä) 1600-luvun taitteessa. Tämä yli 400 metriä pitkä lisäosa rakennettiin Seinen rantapenkereelle. Henri IV kutsui satoja taiteilijoita ja käsityöläisiä asumaan ja työskentelemään rakennuksen alempiin kerroksiin. Tämä perinne jatkui kaksisataa vuotta aina Napoleonin aikaan asti.
Arkkitehti Claude Perrault'n itäinen siipi (1665 - 1680) oli mullistava muutos Ranskan arkkitehtuurissa tasaisine kattoineen ja italialaisine balustradeineen (kaiteineen). Tämä ankara tyyli oli perua Berniniltä, joka vieraili itsekin tätä varten Pariisissa. Perrault muunsi roomalaisen arkkitehti Vitruviuksen työn ranskalaiseen muotoon. Perrault'n pareittain rytmittämät pylväät muodostavat pylväikön, jonka puolessa välissä on harjakattoinen barokkityylinen kaariholvisisäänkäynti. Tämä tyyli on toiminut tärkeänä arkkitehtuurin mallina Euroopassa ja Amerikassa vuosisatojen ajan (esim. Metropolitan Museum). Napoleon III:n aikaan Louvreen lisättiin uusi uusbarokkisiipi 1800-luvun puolessa välissä arkkitehtien Viscont ja Lefuel toimesta. Viimeisin suuri muutos Louvressa oli François Mitterrandin "Grand Louvre" projekti, jolloin pohjoinen siipikin otettiin museokäyttöön. Lisätilan tarpeessa palatsin sisäpihalle rakennettiin arkkitehti I. M. Pein suunnittelema lasipyramidi. Laajennettu ja uudelleen järjestelty museo avattiin uudelleen vuonna 1989.
Louvren taideaarteita on tässä turha luetella, koska lista olisi loputon. Tärkeimpien teosten joukosta voitanee poimia ainakin Da Vincin Mona Lisa -maalaus, Samothraken Nike, Milon Venus ja Michelangelon veistokset.
Riemukaaret (vrt. Rooma)
Pariisissa on kaksi riemukaarta, joista suurempi ja tunnetumpi (Arc de Triomphe) valmistui vuonna 1836 Champs-Elyséen päähän. Sen tilasi Napoleon omien voittojensa kunniaksi vuonna 1806, mutta hänet ehdittiin syrjäyttää ennen kaaren valmistumista. Jean Chalgrinin suunnitelma perustui Tituksen riemukaareen Roomassa. Huomattavasti suurempi riemukaari (50 m x 15 m) on mittasuhteiltaan tarkka kopio esikuvastaan. Riemukaaren tunnetuin reliefi on nimeltään Le Marseillaise, joka kuvaa vapaaehtoisten lähtöä 1792. Riemukaaren päällä on 30 kilpeä, jotka kuvastavat Napoleonin voittamia taisteluita.
Pienempi Pariisin riemukaarista Arc de Triomphe du Carrousel rakennettiin 1806 - 1808 myös Napoleon I:n toimesta hänen voittojensa kunniaksi. Tämän kaaren arkkitehtuuri noudattaa Roomassa sijaitsevan Konstantinuksen riemukaaren mittasuhteita. Pronssihevoset kaaren laella olivat peräisin Venetsian San Marcon basilicasta, mutta palautettiin toisen maailman sodan jälkeen. Tässä riemukaaressa on kolme erillistä kaarta kuten esikuvassaankin.
Eiffel-torni
Riemukaartakin tunnetumpi Pariisin maamerkki on 300 metriä korkea Eiffel-torni. Torni oli maailman korkein rakennus Chrysler Buildingin valmistumiseen 1930 asti. Se rakennettiin vuonna 1889 Ranskan vallankumouksen (1789) kunniaksi pidettyyn maailmannäyttelyyn. Torni oli tarkoitus purkaa näyttelyn jälkeen, mutta se jätettiin paikoilleen monien taiteilijoiden ja Pariisin arkkitehtuurista huolestuneiden vastustuksesta huolimatta.
Tornin suunnittelusta vastasi Gustave Eiffel, joka tunnettiin vallankumouksellisesta sillanrakennustekniikastaan (vrt. Le Viaduc de Garabit 1884). Gustave Eiffel vastasi myöhemmin myös Vapauden patsaan metallirakenteista.
Eiffel-tornin 12 000 metalliosaa suunniteltiin jokainen erikseen ja kiinnitettiin toisiinsa noin seitsemällä miljoonalla pultilla.
Concorde-aukio
Tuileries'n ja Champs-Elysées'n välissä sijaitseva kahdeksankulmainen ja kahdeksan hehtaarin kokoinen Concorde aukio on Pariisin suurin aukio. Se rakennettiin paikalla sijainneen Louis XV:n patsaan ympärille vuonna 1772 arkkitehti Jacques-Ange Gabrielin toimesta ja tunnettiin nimellä Louis XV:n aukio.
Vallankumouksen aikana vuonna 1792 patsas korvattiin "Liberté" (vapaus) patsaalla ja aukio nimettiin vallankumouksen aukioksi (place de la Révolution). Aukiolle asennettiin giljotiini, jolla surmattiin 1119 ihmistä vain parin vuoden aikana mukaan luettuna Louis XVI ja Marie-Antoinette. Vuonna 1830 aukio sai nykyisen nimensä, jonka alkuperä on muuten roomalaisessa Concordia -jumalattaressa.
1800-luvulla 3200 vuotta vanhan obeliski siirrettiin Theban Ramses II:n temppelistä aukion keskelle. Se on 23 metriä korkea ja 230 tonnia painava vaaleanpunaisesta graniitista veistetty monoliitti. Vuonna 1831 Egyptin visiiri tarjosi kolmea obeliskia Louis Philippelle, joista vain tässä mainittu kuljetettiin Pariisiin. Obeliskin pinta on täynnä hieroglyfejä, jotka kuvastavat Ramses II:n ja III:n hallinta-aikaa.
Aukion jokaisella kulmalla on Ranskan kaupunkia symboloiva patsas. Ne suunnitteli 1836 Jacob Ignaz Hittorf, joka suunnitteli myös aukiolla sijaitsevat suihkulähteet ('La fontaine des Mers' ja 'Elevation of the Maritime') ja muitakin muutoksia aukioon vuosina 1833 - 1846.
Musee d'Orsay
Päivä Louvressa ei riittänyt alkuunkaan ja suuri osa kokoelmista mm. 1800-luvun lopun teokset jäivät minulta tyystin näkemättä. Niinpä suuntasinkin innolla Orsay'n taidemusoon, jossa on laaja kokoelma 1800- ja 1900-luvun taidetta.
Musée d'Orsay oli alkujaan Gare d'Orsay eli Orsayn rautatieasema. Se rakennettiin Seinen rannalle Louvrea vastapäätä. Arkkitehti Leloux'n suunnitelma yhdisti metallirakenteet kivirakenteisiin. 175 m pitkä ja 75 metriä leveä rakennus nieli 12 000 tonnia metallia. Asema avattiin vuoden 1900 maailmannäyttelyn yhteydessä ja sitä pidettiin teollisen arkkitehtuurin mestariteoksena, mutta pian junien pidentyessä asema kävi liian pieneksi ja poistettiin käytöstä vuonna 1939.
Asema toimi vuosien varrella monissa eri tarkoituksissa, kunnes vuonna 1978 presidentti Giscard d'Estaing päätti muuttaa aseman taidemuseoksi eri kuvataiteen muodoille. Museo valmistui vuonna 1986. Museossa on 2300 maalausta, 1500 veistosta ja 1000 muuta teosta. Muutamina kokoelman taiteilijoina voi mainita nimet Monet, Manet, Renoir, Cezanne ja Van Gogh.
Itseäni kiinnosti erityisesti myös Edelfeltin Louis Pasteurin muotokuva, jonka luonnos on Ateneumin kokoelmissa. Itselleni tärkeitä teoksia olivat myös mm. Bouguereaun Venuksen syntymä ja Rodinin Helvetin portti. Ehdottomasti käymisen arvoinen museo, jonka näyttelyt ahkera ja hyväkuntoinen kiertää päivässä.
La Défense
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen virisi suunnitelmia kehittää tiumfikaarelta La Defenselle johtava akseli. Useita suunnitelmia kuuluisilta arkkitehdeilta Voie Triumphalen kehittämiseksi esitettiin. Useimmat suunnitelmista käsittivät modernistiseen tyyliin rakennettavia pilvenpiirtäjärivistöjä. 1930-luvun lama kuitenkin pysäytti hankkeen. Kehittämisen kohteeksi otettiin koko kadun sijaan kadun päässä sijaitseva La Défense alue, joka sai nimensä 'La Défense de Paris' monumentista, joka pystytettiin paikalle vuonna 1883.
1960-luvulla hyväksyttiin suunnitelma, jonka mukaan paikalle rakennettaisiin 20 25-kerroksista toimistotaloa. Suunnitelmaa ei kuitenkaan juurikaan noudatettu, vaan taloista rakennettiin vielä korkeampia. Eri korkuisista rakennuksista 200 metrinen GAN-torni kohoaa korkeimmalle. Korkeat rakennukset aiheuttivat yleisön vastalauseet riemukaaren näkymää peittäviä rakennelmia kohtaan. Osittain tästä syystä rakennettiin uusi monumentti 'Grande Arche de la Défense' La Defensen sisääntuloon.
Uuden '1900-luvun riemukaaren' rakentamisen laittoi alulle presidentti Mitterand. 106 metriä korkean, valkoisen, kuution muotoisen monumentin suunnitteli tanskalaisarkkitehti Otto van Spreckelsen.
Cimetiere du Pere Lachaise -hautausmaa
Yhtenä matkani pyhiinvaelluskohteena oli Cimetiere du Pere Lachaise -hautausmaa. Se on Pariisin suurin hautausmaa ja yksi maailman tunnetuimmista. Viimeisen leposijansa sieltä on saanut suuri joukko kuuluisuuksia, heidän joukossaan myös tunnettuja kuvataiteilijoita. Oma reittini kulkikin lukuisien taiteilijahautojen kautta. Muun muassa seuraavat kuvataiteilijat on haudattu kyseiselle hautausmaalle: Gustave Caillebotte, Jean-Baptiste Camille Corot, Thomas Couture, Jacques Louis David , Eugène Delacroix, Gustave Doré, Max Ernst, Théodore Géricault, Jean Auguste Dominique Ingres, Amedeo Modigliani, Camille Pissarro, Pierre-Paul Prud'hon ja Georges Seurat.
Kuuluisuuksien hautojen lisäksi jo itse hautausmaa on näkemisen arvoinen upeine hautamuistomerkkeineen.
« Amsterdam
