Rooma
Tätä kirjoittaessani olen parhaillaan lukemassa Dan Brownin Enkeleitä ja demoneja -kirjaa, jonka tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Roomaan ja Vatikaaniin. Kulttuuripainotteisesta interrail-matkasta on siis tällainenkin odottamaton hyöty. Myös Da Vinci -koodin lukeminen oli kiinnostavampaa, kun tapahtumapaikat Pariisissa olivat tuttuja. No asiaan, eli Rooman ikuiseen kaupunkiin.
Rooma on todellinen kulttuurin kehto. Se on täynnä vanhoja kirkkoja, suihkulähteitä, monumentteja ja antiikin rakennuksia. Niihin kaikkiin tutustuminen veisi yhden ihmisiän, mutta tässä kuitenkin raapaisu pintaa.
Santa Maria Maggiore
Patriarkaalinen Santa Maria Maggiore -basilika on Rooman pääkirkko. Sen romaaninen 1375-76 rakennettu 75 metrinen kellotorni on Rooman korkein. Legendan mukaan basilika rakennettiin paavi Liberiuksen unen perusteella. Unessa pyhä neitsyt oli pyytänyt paavia rakennuttamaan kirkon, jos seuraavana aamuna on satanut lunta. Lunta satoikin, vaikka oli vasta elokuun alku. Kirkon rakentaminen aloitettiin 350-luvulla ja se rakennettiin useampaan kertaan uudelleen paavien toimesta.
Basilikassa on paljon upeaa taidetta; mm. Guido Renin freskot ja Rooman vanhimmat kristilliset mosaiikit. Sforza -kappelin on suunnitellut Michelangelo ja toteuttanut Giacomo della Porta.
Colosseum
Alkuperäiseltä nimeltään Flaviuksen amfiteatterina tunnettu Colosseum on ehkä tunnetuin Rooman maamerkki. Vielä 2000 vuotta rakentamisensa jälkeen (aloitettiin vuonna 72) se näyttää massiivisuudessaan vaikuttavalta. Colosseum sai nykyisen nimensä lähettyvillä sijainneesta neljäkymmentä metrisestä keisari neron kolossipatsaasta. Aikanaan tähän amfiteatteriin mahtui jopa yli 50 000 katsojaa seuraamaan verisiä gladiaattoreiden ja villieläinten taisteluita. Colosseum on sekoitus kreikkalaista ja roomalaista arkkitehtuuria. Kaariholvaukset on roomalaisten etruskeilta omaksumia, kun kapiteelit ovat puolestaan kreikkalaisia.
Vuosisatojen kuluessa gladiaattoritaisteluiden suosio romahti ja Colosseum jäi tyhjilleen. Sitä käytettiin välillä muun muassa linnoituksena. Colosseumin historia ikuisen Rooman symbolina sai alkunsa keskiajalla, kun Bede kirjoitti "Niin kauan kuin Colosseum kestää, kestää Roomakin, mutta kun Colosseum sortuu, kaatuu myös Rooma ja kun Rooma kaatuu, loppuu maailma."
Kärsittyään useista maanjäristyksistä sen kiviä ja marmoria käytettiin mm. Venezian palatsiin ja Pietarin kirkkoon. Nykyiset saasteet ja liikenne ovat myös vahingoittaneet Colosseumia ja sitä restauroidaankin ajoittain.
Colosseumin ympäristö näytti olevan suosittu etenkin hääkuvauskohteena, koska sen ympärillä näin samaan aikaan useampia tuoreita pariskuntia. Sama romanttinen vaikutus näytti olevan myös Pietarin kirkon aukiolla.
Forum Romanum
Muinaisen Rooman keskustassa oleva alue, jonka ympärille kaupunki kehittyi poliittisen vallan ja kaupankäynnin keskukseksi on nimeltään Forum Romanum. Siellä on nähtävissä useita kerroksia muinaisen Rooman historiasta ja useita huomattavia rakennuksia sekä monumentteja. Forum Romanum sai alkunsa seitsemännellä vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua ja tuli hylätyksi neljännen vuosisadan (jkr.) paikkeilla.
Forum Romanumilla saa hyvän kuvan menneen Rooman rikkaudesta ja rakennustaidosta.
Fori Imperiali
Fori Imperiali käsittää Forum Romanumissa sijaitsevat Caesarin, Augustuksen, Vespasianuksen, Nervan ja Trajanuksen forumit. Alueen syntyminen kuvaa Rooman siirtymistä tasavallasta keisarikunnaksi. Julius Caesarin mallin mukaan (46 eKr.) kaikki tärkeimmät keisarit halusivat jättää jälkensä Roomaan nimeään kantavan forumin muodossa.
Alue on arkeologisessa mielessä yksi maailman rikkaimmista. Tärkein forumeista on Trajanuksen forumi, jonka Trajanus rakennutti Dachasta saavutetun voiton (105 jKr.) kunniaksi. Tämän forumin sisällä sijaitsee myös Trajanuksen pylväs, jossa Dachan sotaa kuvataan.
Vittorio Emanuele II:n monumentti
Aivan Forum Romanumin lähellä kohoaa valtava valkoinen kirjoituskoneen muotoinen rakennus, joka eroaa muista rakennuksista valkoisuudellaan. Kyseessä on vasta vuosina 1895-1911 rakennettu Vittorio Emmanuellen, yhdistyneen Italian ensimmäisen kuninkaan monumentti, joka tunnetaan myös kansakunnan alttarina (Altare della Patria) tai "Il Vittorianona". Rakennus herättää ristiriitaisia tunteita. Se rakennettiin arkkitehti Giuseppe Sacconin johdolla valkoisesta marmorista Capitolium-kukkulalle, jossa se tuhosi suuren osan keskiaikaisesta asutusalueesta. Vaikka rakennus on vasta sadan vuoden ikäinen, on siihen noukittu piirteitä menneen Rooman arkkitehtuurista korinttilaisten pylväiden, suihkulähteiden ja patsaiden muodossa.
Monumentin sisällä on ikuisen liekin vartioima tuntemattoman sotilaan hauta, joka rakennettiin ensimmäisen maailman sodan jälkeen. Lisäksi rakennuksen pohjaosassa on Italian uudelleenyhdistymisen museo.
Piazza del popolo
Suihkulähteiden reunustama Piazza del Popolo oli oikeastaan ensimmäinen kohtauspaikkani Rooman monumentaalisen arkkitehtuurin ja taiteen kanssa. Kun saavuin kaupunkiin Delfoin leirintäalueelta, paikallisjunan päätepysäkki oli vain kevyen kivenheiton päässä Piazza del Popololle johtavasta Porta del Popolosta. Bernini suunnitteli portin uuden ulkoasun 1650-luvulla Ruotsin kuningatar Kristiinan vierailun kunniaksi.
Valedierin 1800-luvun alussa suunnittelema nykyinen Piazza del Popolo eli italialaisittain Kansan aukio (tosin nimi tulee alun perin poppelista) toimi pitkään mm. julkisena mestauspaikkana. Valedierin suunnittelemissa muutostöissä aukiolta purettiin joitain arkkitehtuurille olennaisia rakennuksia, jolloin aukion Pietarin kirkon aukiota muistuttava soikea muoto hävisi. Aukiota pidetään kuitenkin yhtenä parhaimmista kupunkimaisen rakentamisen edustajista Roomassa. Valtavan aukion keskellä kohoaa Rooman toiseksi korkein obeliski. Alkujaan keisari Augustus sijoitti egyptiläisen obeliskin Circus Maximukselle, josta se siirrettiin 1500-luvun lopussa nykyiseen paikkaansa.
Aukion pohjoispäässä lähellä porttia sijaitsee 1000-luvulla rakennettu ja renesanssin aikana täysin restauroitu Santa Maria del Popolo -kirkko, jonka mukaan aukiokin on nimensä saanut. Jälkeenpäin harmittaa, kun en tuolloin kirkossa vieraillut, sillä tämä Dan Brownin "Enkeleitä ja demoneita" teoksestakin tuttu kirkko on täynnä Pinturicchion, Caravaggion, Rafaellon ja Berninin mestariteoksia.
Vastapäätä Porta del Popoloa seisoo kaksi ensi silmäykseltä identtisen näköistä kirkkoa, Santa Maria dei Miracoli ja Santa Maria in Montesanto. 1600-luvulla Carlo Rainaldin, Berninin ja Carlo Fontanan rakentamat barokkityyliset kirkot reunustavat kolmea tietä, Via del Corsoa, Via del Babuinoa ja Via di Ripettaa.
Via del Corso vie Piazza Venezialle, jolla sijaitsee mm. edellisessä kappaleessani kuvailemani Vittorio Emanuele II:n monumentti.
Via del Babuino johtaa Piazza di Spagnalle. Kadun varrella molemmin puolin on kirkkoja lähes vieri vieressä. Piazzqa di Spagnalla sijaitsevat kuuluisat Espanjalaiset portaat. Portaat johtavat Trinita dei Monti -kirkkoon, johon minua ei sortsit jalassa päästetty sisään. Väkeä tunkeili paikalla muutenkin niin paljon, etten siellä pidempään viihtynyt.
Piazza Navonan suihkulähteet
Piazza Navona -aukio kuhisi elämää myös iltamyöhään. Paikalla esiintyi taitavia katutaiteilijoita eri aloilta. Itse aukio on Rooman barokkiajan mestariteos.
Alkujaan aukio rakennettiin vuonna 86 eKr. valmistuneen 30 000 katsomopaikkaisen stadionin raunioille. Alkujaan Circus Agonalis -nimeä kantanut areena muutettiin 1400-luvun lopussa julkiseksi markkina-alueeksi.
Aukiolla on kolme suurta suihkulähdettä joista keskeisin on Berninin 1651 valmistunut "Neljän joen suihkulähde" (ks. sivun yläreynan panoraamakuva). Aukion eteläpäässä sijaitsee Giacomo della Portan Fontana del Moro, joka valmistui 1576. Kyseisessä suihkulähteessäkin on Berninin 1600-luvulla tekemiä muutoksia. Pohjoinen Fontana di Nettuno on myös della Portan suunnittelema.
Pantheon
Ei kovinkaan kaukana Piazza Navonalta sijaitsee Piazza della Rotonda. Se on tunnettu ennen kaikkea Rooman parhaiten säilyneestä antiikin aikaisesta (valmistui vuosina 120-124) monumentista Pantheonista.
Pantheon oli yksi Roomasta kovasti odottamiani kohteita, mutta harmikseni se oli suljettu. Oven raosta tiirailun lisäksi sain kuitenkin ihastella rakennusta ulkoapäin.
Alkujaan seitsemälle planeetalle ja niiden jumalille rakennettu pyhäkkö toimii nykyisin roomalaiskatolisena kirkkona. Pyöreän rakennuksen osan rotundan kupoli oculuksineen on maailmankuulu ja sitä on jäljitelty myöhemmissä rakennuksissa.
Pantheonistakin riittäisi kirjoitettavaa pitkäksi aikaa, mutta koska en itse sen sisälle päässyt ihmettelemään lisään vain, että rakennukseen on haudattu mm. muuan Rafaello niminen taiteilija.
Marcus Aureliuksen ratsastajapatsas ja pylväs
Roomalaiset keisarit teettivät itsestään monumentteja ja patsaita. Roomassa oli aikanaan yli 20 pronssista keisareita ja sotapäällikköjä kuvastavaa ratsastajapatsasta. Ainoa sulatusuunilta säilynyt on Capitolium kukkulalla sijaitseva Aureliuksen ratsastajapatsas. Itse asiassa paikalla on nykyisin vain kopio tästä realistisesta, mutta mittasuhteiltaan epäsuhdasta patsaasta ja alkuperäinen on siirretty museoon.
Marcus Aureliuksen kunniaksi pystytettiin myös pylväs. Tämä pylväs oli 65 vuotta vanhemman Trajanuksen pylvään kaltainen, mutta kaiverruksiltaan sitä selkeämpi. Pylvästä kiertää katkeamaton veistosnauha, jossa kuvataan keisariajan tapahtumia.
« Barcelona
